Heikki Kirkinen: Historian rakenteet ja voimat (1987)
1. SUHTEELLISUUDENTAJUA HISTORIAAN
-valtioiden sisäisen rakenteen tekijöitä:
-1) kansallinen rakenne
-2) kielellinen rakenne
-3) poliittinen rakenne
-4) taloudellinen rakenne
-5) uskonnollinen rakenne
-6) ideologinen rakenne
-7) kulttuurinen rakenne
-8) sosiaalinen rakenne
-kansojen opittava elämään: globaali kapitalismi ongelmana
-keskusvallan ongelma: kommunistinen, teokraattinen
-fanatismi ja suvaitsemattomuus keskeisiä syitä
1.3. Tietoa ihmisestä
-tietoa ihmisestä ja yhteiskunnasta on olemassa, mutta osataanko ja halutaanko käyttää
-tiedon pitäisi ulottua poliittisille johtajille ja kaikille ihmisille
1.4. Ihmisen suhteellisuus
-nykyihminen on pitkän historiallisen kehityksen tulos, tämä kehityshistoria pitää tuntea
-historiantutkimusta eri maissa kahlehtivat syvät kansalliset, kulttuuriset, uskonnolliset, opilliset ja ideologiset perinteet, joista vaikea irrottautua
-suhteellisuudentaju kehittäminen vaativimpia kasvatuksen ja koulutuksen tehtäviä (myös moraali ja sosiaalisuus)
-ÄLÄ TAPA!
2. MITÄ HISTORIA ON?
2.1. Kolme kysymystä
-1) Mitä historia on?
-2) Millaista on tieto historiasta?
-3) Millaisia ovat ihmiskunnan historian suuret linjat?
-ei yksimielisyyttä, vaan aina näkökulmasta ja ajasta johtuen vastaukset vaihtelevat
-tarvitaan ei niinkään uutta tietoa, vaan uusia hahmottamistapoja
2.2. Historia ilmiönä
-eroteltava historia 1) ilmiönä ja 2) tieteenalana
-ihmisen historia n. 2 milj. vuotta
-viimeisten 10 000 vuoden aikana kehitys nopeutunut:
maanviljelys, kirjoitustaito n. 5000 v. sitten,
metallien käyttö n. 3500 v. sitten,
suurten uskontojen ja filosofian synty n. 2500 v. sitten,
monoteismi n. 2000 v. sitten,
tieteellis-maailmankuvallinen aikakausi n. 400 v. sitten,
teollistuminen n. 200 v. sitten
2.3. Historia tieteenalana
-tutkitaan havaittavia jälkiä eli lähteitä
-hankitaan tietoa ihmisen menneisyydestä
-kaikki ihmisen elämään ja toimintaan liittyvät menneisyyden ilmiöt
-kaikesta ei voi saada tietoa, sillä ei ole jäänyt jälkiä; tosin osa siitä voidaan tietää välillisesti päättelemällä
-toisaalta menneisyys sisältää niin suuren määrän tapahtumia, muutos- ja kehitysilmiöitä, että kaikkea on mahdoton kuvata kirjallisin, kuvallisin tai äänellisin keinoin
-täytyy hankkia sellaista tietoa, joka on ihmiselle kiinnostavaa, tärkeää ja arvokasta (VM: kuka sen päättää kulloinkin?)
-nämä tiedon hankinnan perusteet vaihtelevat eri aikojen ja yhteisöjen välillä: keskiajalla pyhimykset kiinnostivat, nyt poliittinen ja taloushistoria, kiinalaisia ei kiinnosta Eurooppa yhtä lailla kuin oma maa
-jokainen sukupolvi kirjoittaa historian uudelleen: eri sukupolvia kiinnostavat eri asiat ja niitä katsotaan eri näkökulmista
-lähteistä etsitään vastausta tutkijaa kiinnostaviin kysymyksiin ja vastaukset ovat historiallista tietoa
-jäljet ovat esineitä, rakennuksia, teitä, kirjeitä, lakeja, oikeudenpäätöksiä
-osa on luonteeltaan henkisiä: aatteet, uskonnot ja ideologiat
-tutkimusaiheen valinta, lähteistön hankinta, sen luotettavuuden arviointi, löydetyt tiedot antavat vastauksia kysymyksiin
-koko kentän hallinta vaikeaa: erikoistuminen
-kronologia: eri aikakaudet
-alueet: oman maan ja muiden maiden historiat
-poliittinen, talous-, sosiaali-, kulttuuri-, aate-, sotilas- yms. -historia
-tarvitaan myös laajoja synteesejä
-vertaileva historiantutkimus: samantapaisten ilmiöiden tutkiminen eri maissa
3. MILLAISTA TIETOA MENNEISYYDESTÄ?
3.1. Miksi menneisyyttä tutkitaan?
-historiantajun varhaisia ilmentymiä myytit ja riitit
-kirjoitustaito: hallitsijat, papit, sotapäälliköt ja korkeat virkamiehet teettivät todistuksia maineteoistaan sekä valtakuntansa suuruudesta
-Herodotos ja Thukydides 400-luvulla eKr. aloittivat: tiedon hankinta, jotta ”tapahtumat eivät unohtuisi jälkimaailmalta”
-historiatiedon tarpeellisuutta perusteltiin kasvatuksella ja opetuksella: suurmiesten esimerkki (vrt. musiikki)
-uudella ajalla (1500–1650/1700; 1700–) on uskottu edistykseen ja kehitykseen
-mekanistinen maailmakuva ja evoluutioteoria toivat mekanistisen näkemyksen ihmisestä ja yhteiskunnasta: ihmisen tavoin myös yhteiskunnat kehittyvät luonnonlakien mukaan
-historian tuli vain selvittää nämä luonnonlait
-1900-luvulla tämä usko hävinnyt mm. sotien vuoksi
-historia on 1) humanistinen tiede (ymmärrys itsestä hist. olentona), 2) sosiaalitiede (ihmisyhteisöjen elämä ja kehitys) — MITEN NÄKYY MH:SSA (MH = jatkossa musiikinhistoria)?
-historia ei ole soveltava tiede, vaan perustiede kaiken tiedon lisäämiseksi ihmisestä ja yhteisöistä
3.2. Miten tietoa saadaan?
-jälkien eli lähteiden tutkimus:
1) esineet ja rakennukset;
2) kertovat lähteet (asiakirjat, kirjeet jne.);
[VM: 3) kultt. ja ideol. jäänteet: käsitykset, uskomukset)
-LÄHDEKRITIIKKI jaetaan
A) ulkoiseen lähdekritiikkiin
1) onko lähde alkuperäinen. ja aito vai jäljennös tai väärennös
2) milloin, missä ja kenen/keiden toimesta lähde on syntynyt (MITEN LIITTYY MH:AAN?)
-tarvitaan sekä 1) esineisiin & rakennuksiin (SOITTIMET, KONSERTTITILAT) että 2) kertoviin lähteisiin: kirjeet, asiakirjat (PÄIVÄKIRJAT, LEHDET, PAINETUT NUOTIT)
[VM: 3) aatteelliset lähteet (ajatus orgaanisuudesta, absoluuttisuudesta jne.)]
-usein tutkija joutuu tekemään päätelmiä aukollisen kirjallisen lähteistön varassa ja täyttämään aukkoja; toisaalta uudemmalla ajalla lähteitä on niin paljon, että joudutaan seulomaan ja valikoimaan, jotta olisi mahdollista luoda mielekäs tutkimus ajallisesti ja rahallisesti
B) sisäiseen lähdekritiikkiin
1) mitä varten (tarkoitus, tehtävä) lähde on tehty
2) miten hyvin lähteen tekijä tuntee asiansa
3) onko pyritty totuuden esittämiseen tai sen värittämiseen tai väärentämiseen?
(VRT: BUSONI—>SIBELIUS—>BRAHMS?/HERZOGENBERG?)
-virhetekijöitä paljon, joten lähdekritiikki tutkijan ammattitaidon eräs kriteeri
-tutkijan tunnettava hyvin kaikki tunnettavissa oleva lähteistö (riippuu tasosta)
-olennaista, miten osaa ”puristaa tietoa lähteistä”
-tutkijan rajoittuneisuus:
1) kulttuuripiiriin ja kansaan kuuluminen;
2) koti, kasvatus ja koulutus vaikuttavat;
3) uskonnollinen, aatteellinen ja ideologinen sitoutuminen vaikuttavat;
4) koulukunta tai tutkimussuuntaus vaikuttavat (VM: ESIM. HERMENEUTIIKKA, SCHENKER JNE.)
-humanistisia tieteitä ei arvosteta, sillä ne eivät tuota nopeasti aineellista tulosta, mutta ovat periaatteessa vaikeampia kuin luonnontieteet, sillä ihminen kulttuuri- ja yhteisöolentona on monimutkaisin ilmiö
4. TULKINTAA JA SELITTÄMISTÄ
4.1. Tosiseikoista tulkintaan
-historiatieto monikerroksista
-rakennamme lähdetiedoista tapahtumasarjoja, jotka kertovat mahdollisimman todenperäisesti ihmisten toiminnasta
-esitämme nämä tapahtumaketjut kuvasarjoina, kuviteltuja kokonaisuuksia, joiden uskomme vastaavan tapahtuneita asioita ja asiaketjuja
-virheitä sisältyy aina yhteennivomisessa tapahtumasarjojen kokonaiskuviksi
-lisäksi vaikuttavat henkilökohtainen taustatietomme, kiinnostuksemme ja metodiset taitomme
-eri tutkijat ja koulukunnat arvioivat toisiaan kriittisesti
-yksittäisten henkilöiden ja tapahtuminen/sarjojen kuvauksessa päästään suureen luotettavuuteen, mutta joukkoilmiöt vaikeita: tilastollisuutta ja vertailevaa tutkimusta tarvitaan
4.2. Historiallinen selittäminen
-n. 200 viimeisen vuoden aikana kaikki kansat ovat joutuneet tiiviimmin tekemisiin
-”miten tähän on tultu?”, ”mitä tämä merkitsee?”
-on arvioitava tapahtuminen ja niiden ketjujen ja kehityspiirteiden niveltymistä laajemmiksi kehityslinjoiksi – historiallisten tapahtumien merkitystä historialliselle kehitykselle
-entiset selitykset eivät päde, tarvitaan uusia vastauksia: niiden kehittely historiatieteen tehtävä
-keskiajan Jumalan sijalle tulivat tiede ja luonnonlakien etsintä
4.3. Syyt ja seuraukset?
-historiallisen tilanteen kokonaisuuden tarkastelu eri näkökulmista ja osatekijöiden todennäköisten keskinäissuhteiden punninta
1) syystä seuraukseen
2) vaikutuksesta syyhyn
3) motiivit ja tavoitteet
HEMPEL JA KAUSALITEETTI
-viime aikoina keskustelu, vallitseeko historiassa todellinen syyn ja seurauksen laki eli kausaliteetti vai ei: käynnistäjänä amerikkalainen uuspositivisti C. G. Hempel 1942 – yksimielisyyttä ei ole
-kausaliteetti on jonkin ilmiön esiintymisen riippuvuus jonkin toisen ilmiön esiintymisestä sen yhteydessä ajallisesti sen edellä: ilmiö p on ilmiön q syy, jos se esiintyy aina q:n edellä
-Hempel: historiallisen tapahtuman h selitys: yksi tai useampi sitä edeltävä tapahtuma tai asiaintila & yksi tai useampi yleinen lainalaisuus; edeltävät tapahtumat ja asiaintilat sekä luonnonlait yhdessä muodostavat perusteet eli premissit, joista h voidaan johtaa, mikä merkitsee sitä, että h voidaan niiden perusteella ennustaa: (a1…am) & (L1…Ln) > h
-tosin historiassa seuraukset eivät tapahdu poikkeuksetta vaan tietyllä todennäköisyydellä, sillä psykologiset ja sosiologiset lainalaisuudet mukana: tietyt yksilöt ja ryhmät toimivat tietyissä tilanteissa yleensä tietyllä (ennustettavalla) tavalla
-historialliset selitykset muodollisesti epätäydellisiä, sillä kaikki ilmiöihin liittyviä lainalaisuuksia ei voida esittää
-silti vain aste-ero, ei laatuero historia- ja luonnontieteen välillä
-kausaliteetti erittäin monimutkainen, joten syysuhteiden tarkka esittäminen mahdollista
-”kattavien lainalaisuuksien” koulukunnan historiallis-filosofista determinismiä on kritisoinut itävaltalainen Karl Popper
4.4. Ihminen vaikuttajana
-Collingwoodin oppilas kanadalainen W. Dray: historian selittäminen ei voi perustaa yleisiin lainalaisuuksiin: ihmisen toiminnan tavoitteellisuus ja tarkoitushakuisuus otettava huomioon historiallisten tapahtumien ja kehityksen selittämisessä
-toiminnassa pyritään järkeviin tavoitteisiin yleisesti
-mutta aina ei toiminta järkevää ihmisen itsensä kannaltakaan, historia on kulkenut moniin suuntiin (ja vaihtoehtojakin olisi ollut)
-motiivit voivat olla hyviä (esim. lähetyssaarnaajat) (tai sitten ei: Hitler), mutta vaikutukset huonojakin
-G. H. von Wright: kausaaliselityksen edellytys on, että toisiinsa syyssuhteessa olevat ilmiöt ovat loogisesti toisistaan riippumattomia eli ne voidaan selittää erillisinä ilmiöinä
-niitä toisiinsa liittävä tekijä on jokin luonnonlaki, josta selitettävä ilmiö voidaan johtaa
-ESIM: Itävalta-Unkarin kruununperijä Ferdinandin ampuminen ei sinällään 1914 synnyttänyt I maailmansotaa, vaan pitkä tapahtumasarja
-eli tarvitaan
1) kausaliteetin lisäksi
2) ihmisen tavoitteellinen toiminta sekä
3) looginen suhde selitettävien ilmiöiden ja niitä selittävien seikkojen välillä – JOTTA VOIDAAN SELITTÄÄ HISTORIAA VÄHÄNKÄÄN LUOTETTAVASTI
-myös ihminen autonominen luovana olentona: siksi historian selittäminen on niin vaikeaa
5. METODIT JA TEORIAT
5.1. Ongelmien tarkastelutapoja
-metodi on järjestelmällinen toimintapa, jolla ratkaistaan ongelmia ja luodaan tietoa (kr. methodos = kuljettava tie)
-metodologia tarkastelee metodeja ja niiden kokonaisuuksia
-lähteiden kriittinen ja systemaattinen arviointi sekä vastausten laatiminen esitettyihin kysymyksiin päättelyn avulla
-historiatutkimuksen neljä metodia:
1) analyyttinen: jäsennetään ilmiö tai ongelma asteittain pienempiin osiin, selvitetään niiden suhteita toisiinsa ja kokonaisuuteen ja muodostetaan kokonaisuudesta jäsentynyt käsitys
2) synteettinen: osailmiöitä tai -ongelmia tutkitaan niiden yhteyksien suhteen ja saadaan kokonaiskuva eli synteesi (vallankumousaatteet Euroopassa 1800-luvulla)
3) vertaileva: samantapaisten tai -aikaisten ilmiöiden esiintyminen eri maissa, yhteisöissä tai sitten erilaisissa historiallisissa olosuhteissa tekemällä huomioita yhteisistä ja erottavista piirteistä (SONAATTIMUOTO TAI -LAJI EUROOPAN ERI MAISSA), feodalismin vertaileva tutkimus
4) operationaalinen: systeemiteoreettinen ja matemaattinen tietokonemallintaminen: vaikka talouden suhdannemekanismit (demografia)
-täydentävät toisiaan, mutta virhemahdollisuuksia on
5.2. Historian teoriat synteesinä
-teoria on objektiivinen käsitetason ajatusjärjestelmä
-hyväksytyillä menetelmillä luotu kokonaiskuva jostain ongelmasta: pyrkii selittämää suuren määrän faktoja sekä niiden välisiä suhteita
-teoria on käsitteellinen synteesi yleistyksenä empiriasta, samalla laaja-alainen hypoteesi, joka tarkentuu uuden tiedon mukaisesti
-historiallisten metodien vaikeuksista ja heikkouksista sekä tiedon rajallisuudesta johtuvat keskenään kilpailevat ja ristiriitaiset teoriat ihmiskunnan historiasta
-myös humistiset ja yhteiskunnalliset tieteet enemmän riippuvaisia tutkijan taustoista sekä ajan ideologisista ja poliittisista käsityksistä
-eri aikoina vallitsee erilainen ihmis- ja yhteiskunta- sekä historianäkemys
5.3. Metahistoria
-metafysiikka tutkii ”aineellisen fysiikan takaisia” ongelmia: oleminen, aika, etiikan ja moraalin olemus, tieteellisten teorioiden perusluonne jne.
-metahistoria nuori, tutkii ”historian takaisia asioita”: kaitselmus, luonnonlait, kehitys, edistys, kiertokulku jne.
-tärkeimpiä ajankohtaisia tehtäviä:
1) mitkä tekijät vaikuttaneet historiallisten teorioiden syntyyn ja yleisyyteen?
2) mitä kriteereitä voi asettaa historiateorioiden muodostukselle?
3) mitkä seikat rajoittavat tai haittaavat historiallisen teorianmuodostuksen kehitystä?
4) miten historian teorianmuodostusta voidaan kehittää?
-voitaneen pyrkiä yhtenäisen historian metateorian muodostukseen
5.4. Metodin ja teorian yhteys
-historiateorioiden joukkoa voidaan nykyään tutkia empiiriseltä pohjalta pelkän teoreettisen filosofian asemasta: aineistona ovat itse teoriat
-Comte: historian taustalla edistystä ohjaava voima
-Hegel: maailmanhengen itsetoteutus
-Marx & Engels: historiallinen materialismi, jossa kaikki olevainen on aineellista
-uuspositivistinen näkemys: loogisen empirismin filosofia
-Spengler: pessimismi suhteessa maailmaan
-metahistoria vaikuttaa tutkimusmenetelmiin ja lähdetulkintaan: positivisti näkee edistyksen, marxilainen luokkaristiriitojen kärjistymisen
-tietyt metodit johtavat helposti tiettyihin teorioihin: analyyttiset ja operationaliset mekanistisiin tulkintoihin, vertailevat menetelmät kulttuurimorfologiaan (yksi kulttuurimuoto vaihtuu toiseksi)
-metodit ja teoriat sitovat tutkimusta, mutta ilman niitä ei ole järjestelmällistä tutkimusta (VM: PITÄÄ YMMÄRTÄÄ NIIDEN RAJAT JA MAHDOLLISUUDET – VAIKKA MOTIIVIANALYYSI), mutta kriittiset tutkijat ovat tietoisia ongelmista
6. MYYTTINEN JA SYKLINEN HISTORIA
6.1. Historianselitys myytteinä
-myytti: suullisesta perinteestä muistiin saatu kertomus, taru tai runo, joka ilmentää käsityksiä maailmanjärjestyksestä, suurten sankarien toiminnasta, yhteisön elämän säännöistä
-ovat varhaista historian selittämistä, historiallista elämänfilosofiaa, historianfilosofian esimuoto
-alkutila: kaaoksesta elämän syntyminen heeroksen/jumalan avulla ja yhteisön muodostaminen
-eepokset, meillä Kalevala
6.2. Historia toistuvina sykleinä
-erikokoisia ympyräkiertoja
-suuri sykli koostuu pienemmistä
6.3. Intialainen historianfilosofia
-Gandhi ja väkivallasta luopuminen (satyagraha)
6.4. Teorian ja käytännön yhdistäminen
-idealistinen ja spiritualistinen filosofia; edellyttää sosiaalista ja henkistä vapautta
7. KRISTILLISIÄ HISTORIANSELITYKSIÄ
7.1. Antiikin perintö
-historiatiede antiikissa enemmän taidetta ja kirjallisuutta kuin tiedettä
-etiikka ja moraali keskeisiä
-Platon ja Aristoteles: mekanistinen historiakäsitys ja järjen hyveet
7.2. Uusi historiankäsitys
-syklisyys ei sopinut kristillisyyteen, tilalle jumalallinen, lineaarinen historiakäsitys maailman luomisesta viimeiseen tuomioon
7.3. Idän mystinen kehitysteoria
-antiikin hellenistinen kulttuuri ja itäinen mystinen kokemus osaksi kristillisyyttä
-lännessä käytännöllinen ja organisoitu roomalainen kulttuuri, idässä mietiskelevä mystiikka (ihmisen tulee puhdistua ja täydellistyä kohden Kristus-esikuvaa, theosis)
7.4. Uskon ja järjen kamppailu
-Augustinus: Jumalan valtakunnasta (osasuom. 2003, Jumalan valtio)
-historia hyvien ja pahojen voimien välisenä taisteluna
7.5. Tomismi ja historia
-Tuomas Akvinolainen (1226–74): Teologian summa (valikoiden suom. 2002, Summa theologiae)
-Aristoteleen filosofia sopusointuun kristinuskon kanssa, skolastiikka uskon avuksi
-rakkauden ensisijaisuus, ihmisen tahdon vapaus
7.6. Lännen kristikunnan historiannäkemys
-uustomismissa 1900-luvulla valitettu uskon ja tieteen loitontumista
-Jacques Maritain (1882–1973): Historianfilosofiasta (1960), olennaista ihmiskäsitys, historian faktojen tarkastelu filosofian valossa, historianfilosofia moraalifilosofian osa; ihminen voi vapaan tahdon kautta vaikuttaa historiaan, vaikka se kulkeekin tiettyyn suuntaan
-Maritainin 10 lainalaisuutta: mm.
1) historian ambivalenssi eli kahdensuuntaisuus;
2) tietoisuuden kasvu;
3) historian vektoriaalisuus eli kehitys eri sektoreilla;
4) kulttuurin sekularisoituminen;
5) kansojen kasvu alistuksesta poliittiseen kypsyyteen
-historiassa tapahtuu siis hyvää ja pahaa ja eri aikoina eri puoli hallitsee
-tomismilla vakaa perinne, mutta protestantismissa pirstoutuminen ja yhtenäisen historianfilosofisen linjan puute
8. ISLAMIN HISTORIANKÄSITYS
8.1. Arabialainen historiankuva
-islamilainen historiankirjoitus kehittyi 800-luvulta lähtien
-determinismi, mutta myös rajoitetusti vapaa tahto
-tunnetuin keskiajan historioitsija Ibn Khaldun (1332–1406)
8.2. Islamin herääminen
-Turkki valloitti uuden ajan alkupuolella suuren osan islamilaisia kansoja
-uusi nousu vasta 1800-luvun lopulla: panislamisti Al Afghani (1839–97)
8.3. Uusi historiannäkemys
-ylikansallinen islamilainen suurvalta, imperiumi
9. POSITIVISTINEN HISTORIANKÄSITYS
9.1. Kohti mekanistista ajattelutapaa
-Newton ym. veivät mekanistiseen maailmankuvaan: kaikki on konetta, mikä vastasi myös valistusajan rationalismia
-empirismi tieteessä, mm. John Locke (1632–1704)
-Abbé de Saint Pierren (1658–1743) mielestä yhteiskunta on ”poliittinen kone” (machine politique)
9.2. Positivistinen historiatiede
-yhteiskunnan tutkiminen ”positiivisen tieteen” eli luonnontieteen mallien mukaan 1800-luvun ajatus
-Leopold von Ranke (1795–1886): historiatieteen tulee selvittää puolueettomasti ”wie es eigentlich gewesen” (mitä todella on ollut); lähteiden kriittinen käsittely
-August Comte (1798–1857): kokosi uuden historianäkemyksen järjestelmäksi, kokemuksesta ja havainosta johdetaan lainalaisuuksia ja ennusteita; yhteiskunnan lainalaisuudet historiasta —>sosiologia
-Comte: ihmiskunnan kehityksessä kolme vaihetta: teologinen, metafyysinen, positiivinen
-tälle rinnasteisia sotilasvalta (1100-luvulle saakka Euroopassa), lakimiesvalta, teollinen valta (ei tarvita parlamentteja, vaan sosiologit ja filosofit ohjaavat yhteiskuntaa ja teollisuusmieht hoitavat loput)
9.3. Kehitys ja edistys
-Comten seuraaja Herbert Spencer (1820–1903): ajatuksena erikoistumisen ja järjestymisen lisääntyminen
-kehitysoptimismi ja edistysusko
-Ernst Mach (1838–1916): looginen empirismi ja uuspositivismi
-H. Taine (1828–92) Ranskassa
-H. von Sybel (1817–95): ”historiatiede kykenee etenemään täysin eksaktiin tietoon”
-uuspositivismia myös vastustettiin, sillä historiallinen tieto poikkeaa luonnontietellisestä kokeellisesta tiedosta
-W. Dilthey (1833–1911): ei yleisiä lakeja, van tapahtumia ja henkilöitä, joita täytyy ymmärtää ja eläytyä
-B. Croce (1866–1952): historiatutkimus keskustelua lähteiden ja samalla oman itsensä kanssa; historia itsenäinen tiede, jonka ei tarvitse alistua luonnontietellisille metodeille
-Collingwood (1889–1943): Historian idea oppikirja Suomessakin; älyllinen eläytyminen menneeseen
10. MARXILAINEN HISTORIANKÄSITYS
10.1. Dialektisen koulukunnan synty
-taustalla Rousseau, Herder, Kant, Fichte, Schelling, Hegel
10.2. Karl Marx ja materialismi
-Marx (1818–83): tuotantotapa, tuotantosuhteet, päällysrakenne
10.3. Historiallinen materialismi
-Marx & Engels & Lenin: viisi tuotantotapaa ja yhteiskuntamallia:
1) alkukommunismi
2) orjanomistajayhteisöt
3) feodalismi
4) kapitalismi
5) sosialismi ja kommunismi
10.4. Historiaa vai utopiaa?
-kommunistisen puolueen etujoukko ja yksinvalta paha ongelma, jota on kritisoitu
11. EKSISTENTIALISTINEN HISTORIANKÄSITYS
11.1. Oleminen on tapahtumista
-Sören Kierkegaard (1813–55) taustalla
-E. Husserl (1859–1938): fenomenologisen filosofian perustaja
-M. Heidegger (1889–1976): hermeneuttinen eksistentialismi; Oleminen ja aika (1927; suom. 2000), historia on ”olemisen tapahtumista”
-J.-P. Satrte (1905–80): eksistentialistikirjailija
-Karl Jaspers (1883–1969): historianfilosofinen eksistentialismi
-ihmisen olemassaolon pohdinta ja sisäinen itsetutkistelu: ihmisenä oleminen
-eläimet ja elottomat ovat (Sein), ihminen on aina jotakin jossain jotain varten (Dasein)
-ahdistus peruskokemus, elämisen mielekkyys
11.2. Historian akseli
-Jaspers: Historian alkuperästä ja päämäärästä (1955): historiassa ei välttämättä mieltä, mutta ihminen luo sen siihen
-Jaspers katsoo ratkaisseensa historian rakenteen (kaavio)
11.3. Läntinen ja itäinen oleminen
-eurooppalainen rationaalisuus, labiilisuus, liike
-itäisissä kulttuureissa inhimillisiä mahdollisuuksia
11.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet
-länsimaisen oleminen täydentyminen itämaisella (VM: NYT TAPAHTUU KUITENKIN PÄINVASTOIN: ITÄ MENETTÄÄ OMANSA JA TILALLE TULEE LÄNTINEN)
12. KULTTUURIMORFOLOGINEN HISTORIA
12.1. Länsimaiden perikato
-kulttuuri on
1) taiteita ja tieteitä,
2) menetelmiä ja tuotteita aineellisen ja henkisen elämän alueilla,
3) käyttäytymistapojen kokonaisuus,
4) kansojen elämäntavan kokonaisuus,
5) sivilisaatio
-A. Bastian (1826–1905): kaikkien kulttuurien aluissa yleisiä alkupiirteitä
-H. Morgan (1818–81) & G. Childe (1892–1957): kaikissa kulttuureissa samoja kehitysvaiheita
-Karl Lamprecht (1865–1915): sosiaali- ja kulttuurihistorian painottaminen
-Max Weberin (1864–1920) mukaan länsimainen yhteiskunta erottui muista
-Oswald Spengler (1880–1936): Länsimaiden perikato (1918, 1922) synnytti kulttuurimorfologian, ”kulttuurin sielu” toteuttaa itseään
-erottaa 8 kulttuuria egyptiläisestä länsimaiseen kulttuuriin
12.2. Elävät, kuolleet ja kivettyneet
-A. Toynbee (1889–1975): kulttuurien vertailu A Study of History (1934–61): löysi 21 yksikköä egyptiläisestä länsimaiseen
-pohti kulttuurien synnyn, kasvun ja kehityksen tekijöitä; biologiasta ja psykologiasta ärsyke–reaktio-malli
12.3. Kulttuurien vertailu jatkuu
-kulttuuri yhteisön jäsenten säännönmukaista käyttäytymistä
-N. M. Djuvara: Sivilisaatiot ja kulttuurin lait (1975): sivilisaation
1) ”toukkavaihe” (heimojen yhdistyminen),
2) ”muotoutumisvaihe” (yhteinen elämäntapa),
3) ”kukoistukseen puhkeaminen” (kaupungit),
4) ”ylivaltakamppailun vaihe”,
5) ”imperiumin vaihe”
-tarvitaan runsaasti vielä metodien kehittämistä
13. EKOLOGIA JA KULTTUURIEVOLUUTIO
13.1. Historia systeeminä
-ilmiön tai ilmiöryhmän jäsentynyt kokonaissvaltainen tarkastelu toiminnallisesta näkökulmasta katsottuna
-avoin systeemi, reaalinen systeemi, abstrakti systeemi, staattinen systeemi, dynaaminen systeemi, tavoitehakuinen systeemi, itseohjautuva systeemi
-toimii parhaiten taloushistoriassa
13.2. Ekologinen näkökulma
-ihmisen ja yhteisön toiminta suhteessa elinympäristöön
-kehitystrendejä:
1) väkiluvun kasvu;
2) uusia kansoja ja valtioita;
3) tietomäärän kasvu;
4) tekninen kehitys;
5) talouskasvu;
6) varallisuuserot luokkien ja maiden välillä kasvavat;
7) ravinnontuotanto vähenee suhteessa väkilukuun;
8) luonnonvarojen ehtyminen;
9) elinympäristön saastuminen;
10) globaali rahabisnes muuttuu itsenäiseksi
13.3. Ekohistoria
-biosfääri, yksiköt, järjestelmät
13.4. Kulttuurievoluutio
-kaikkea kulttuurikehitystä ei voi todistaa biologisella evoluutiolla
-kosminen, maapallon, biologinen, ihmisen ja kulttuurievoluutio
13.5. Esimerkkejä
-E. O Wilson: ryhmä, heimo, yhteisö, valtio
14. RAKENTEET JA HISTORIA
14.1. Mitä ovat rakenteet?
-rakenteet ovat jäsentyneitä esineellisiä tai käsitteellisiä kokonaisuuksia, joita pitää koossa tietty tarkoitus tai merkitys ja joista voidaan tehdä suurempia kokonaisuuksia
-eläimen, kielen, yhteiskunnan rakenteet
-Lévy-Strauss: strukturalistinen koulukunta alkuperäiskansojen kulttuurien vertailemiseksi
-aikakausnimikkeet ovat tiedon jäsentelyä, mutta tuskin historian rakenneosia
-taloushistoriassa on hyödynnetty toiminnallisia malleja
-ranskalaisten annalistien koulukunnassa korostettu eroa pitkäkestoisten rakenteiden ja lyhytkestoisten tilapäisolosuhteiden eli konjunktuurien välillä (structure, conjuncture): edellisestä esim. maatalousyhteiskunnan muuttuminen teolliseksi
-Pentti Renvall (1907–74): historiallisten ilmiöiden ymmärtäminen jäsentyneiden rakennekokonaisuuksien puitteissa; tekijöinä ihmisten tavoitteet ja niiden vaikutus muutokseen; ihmisen persoonallisuuden rakenteellinen kokonaisuus muuttuu koko ajan
14.2. Historian rakenteiden lajit
-käsitteiden täsmentäminen ja metodin kehittäminen
-1) toimintarakenteet: organisaatioita kuten klaani, heimo, valtio, liittovaltio, valtioliitto ja maailmanjärjestö; hallintoelimet ja järjestöt
-2) koherenssirakenteet: yhteisöjä koossa pitäviä rakenteita; kieli, etnisiteetti, elinalue, väestöpohja, historiallinen jatkuvuus, talousmuodot, yhteisö- ja kulttuurirakenteet sekä yhteisöjen väliset rakenteet
-3) kehitysrakenteet: historiallisen kehityksen jäsennykset; dynastiat ja aikakaudet
14.3. Toimintarakenteet
-ryhmistä heimoiksi, sitten valtio, jolloin alue-, paikallis- ja keskushallinto
-talous-, sotalaitos- ja oikeushallinto
14.4. Koherenssirakenteet
-kieli tärkeimpiä, perinnekulttuuri, elinalue
-väestö ja sen kasvu
-sukupolvien lujittava ketju: maa- ja syrjäseudulla pysyvin
-asutusmuodot: kylä yhdistää, suurkaupunki erottaa
-koulutus- ja kulttuurirakenteet; aineellinen ja henkinen kulttuuri, tieteet ja taiteet
-erä-, maanviljelys- ja teollinen kulttuuri
-aiemmissa yhteisöissä kulttuuri oli jakamaton osa elämäntapaa
-kulttuurin rakenteet ovat vähitellen eriytyneet
-kansallisvaltioissa yhdistyvät yleensä toiminta- ja koherenssirakenne
-kaupan- ja sodankäynti suurten yksiköiden, myös kansojen välillä
14.5. Kehitysrakenteiden perusta
-edelliset rakenteet melko täsmällisesti määriteltävissä, kehitysrakenteet sen sijaan vaikeammin havaittavissa ja määriteltävissä
-tarvitaan yleispäteviä käsitteittä kehitysrakenteiksi: kehitysmuuttujien muutoksia rakenteissa perusyksikköinä
-paikallisyhteisö (klaani, kylä, kaupunki)
-alueyhteisö (heimo, maakunta)
-kansakunta (kansallisvaltio)
-alueellinen kansaryhmä (Pohjoismaat, Maghreb)
-kulttuuripiiri (länsimainen, islamilainen kulttuuri)
-globaali ihmiskunta
-yhteisiä toiminta- ja koherenssirakenteita, joskin jälkimmäiset vähenevät yksikkökoon kasvaessa
-koherenssirakenteet kasvualustana kehitysrakenteille
15. RAKENTEET JA KEHITYS
15.1. Ekologiset rakenteet
-rakenteita kuvataan, kehitystä arvioidaan ja mitataan
-maanviljely, kiinteä asutus ja niihin liittyvä teknologia muuttivat luontoa
15.2. Psyykkiset rakenteet
-persoonallisuus on ihmisen olemuksen ja toimintatavan rakennekokonaisuus
-kulttuuriyhteisöllä on tekemistä personallisuusrakenteiden muotoutumisessa
15.3. Psyykkisten muutosten suuntia
-neljä persoonallisuuden rakennetekijää:
1) konstituutio eli persoonallisuuden pysyvät tekijät:
1a) labiili/stabiili;
1b) vietti- ja vaistosidonnainen/harkittu;
1c) kollektiivinen/yksilöllinen
2) asenteet:
2a) intovertti/ekstrovertti;
2b) defensiivinen/ekspansiivinen;
2c) sopeutuva/aggressiivinen;
2d) tolerantti/fanaattinen
3) ajattelu:
3a) konkreettinen/abstrakti;
3b) diffuusi/differentioitunut;
3c) maaginen/mekanistinen/holistinen
4) arvot:
4a) aineelliset/henkiset;
4b) yksilö/ryhmäkeskeisyys;
4c) suhteellisuus/totalitaarisuus
15.4. Rakenteiden evoluutio
-valtioiden muodostuminen perustui voimaan ja ekspansioon
-sen jälkeen koherenssi- ja toimintarakenteet osin päällekkäin, osin erillään; kansallisvaltiossa ne yhdistyvät
-toimintarakenteet ovat itsenäistymässä
-hahmottuu koherenssirakenteena kansainvälinen teknosysteemi
-merkitseviä kulttuurin aloja taloudellinen, sosiaalinen, tekninen, taiteellinen, uskonnollinen, aatteellinen ja tiedollinen
-aikarakenteiden hahmottaminen vaikeaa: antiikki, keskiaika, uusi aika, uusin aika, mutta ei sovi kulttuurien vertailujen pohjaksi
-kehitystarina: arkaainen kausi, nousukausi, huippukausi, stagnaatio, heikkeneminen
16. HISTORIAN VOIMAT
16.1. Voimien kerroksisuus
-mitä historian voimat ovat?
-voimien paljous vie ryhmittelyyn evoluutiotason ja vaikutusalan laajuuden perusteella
-1) kosmiset ja biologiset energiat: aurinko, maan biosfääri, ihmisen geenien informaatio
-2) psyko- ja sosiobiologiset tekijät: vietit ja vaistot, aggressiot, fanatismi ja toleranssi
-3) toiminta- ja koherenssirakenteet:
3a) rakenteet antavat elämälle kehykset, yhteisöt ja perinteet;
3b) rakenteet reunaehtoina;
3c) rakenteet jännitteinä yhteisöjen sisällä ja välillä
-4) psyykkiset voimat ja rakenteet: toiveet, tavoitteet, tahto, innovaatiokyky, uskonnot, aatteet, ideologiat, tiedot
-5) ennustamattomat tekijät: sattuma ja uudet vaikutustekijät
16.2. Mitä on ”vaikutus” historiassa?
-voiko kulttuurievoluutio muuttaa geneettistä koodia? – ratkaisematon kysymys
-Lamarck (1744–1829) —> Lysenko (1898–1976)
16.3. Psyykkiset ja henkiset vaikutukset
-reagointi elinympäristöön ja ihmisten välinen vuorovaikutus
-historiaa selitetään menneisyyden ihmisen arvojen, tavoitteiden ja pyrkimysten analyysin kautta; pitää tuntea motiivit ja henkinen todellisuus
-toiminta suunnitelmallista, mutta se ei suju suunnitelmien mukaan
-ajankohtaista uskontojen, aatteiden ja ideologien merkitys ihmiselle ja vaikutus historialliseen tapahtumiseen
16.4. Aatteet ja ideologiat
-aatteet vai aineelliset tekijät historian keskiössä?
-ajatusjärjestelmä on ajatusten muodostama systemaattinen kokonaisuus, joka kuvaa empiirisesti havaittavaa tai oletettua todellisuuden osaa tai kokonaisuutta
-aate on ideaaliksi omaksuttu ajatus tai ajatusjärjestelmä, joka muodostaa keskeinen osan maailmankatsomusta ja vaikuttaa toiminnan tavoitteellisuuteen
-ideologia: ajatusten ja aatteiden järjestelmä, joka muodostaa ideaalin maailmankatsomuksen ja vaikuttaa todellisuuden kuvauksena ja toiminnan motivaationa yksilön tai yhteisön toiminnan tavoitteellisuuteen
-miten aate vaikuttaa historiaan?
-aatteiden syntymiseen ja leviämiseen vaikuttavat talousrakenteet, perinteet ja kansainväliset yhteydet
16.5. Ennalta arvaamattomia voimia
-irrationaaliset ja satunnaiset tekijät voivat vaikuttaa historian kulkuun
17. KOHTI SYNTEESIÄ
17.1. Teorianmuodostuksen vaikeuksia
-ei ihmiskuvan eikä historiankäsityksen suhteen perusteltua tieteellistä teoriaa
-Mead: kulttuurien teoria samalla tasolla kuin biologia ennen perinnöllisyyslakien tuntemusta
-historia teorianmuodostuksen suhteen erityisen ongelmallinen tiede
-historiallisten tapahtumien ja kehityksen kartoittaminen sekä teorioiden hahmottelu
17.2. Kehitys, edistys ja arvot
-uuspositivismi ja marxilaisuus näkevät kehityksen kohden parempaa
-edistys kuitenkin kritiikin kohde: kulttuuriyhteisöjen erilaisuus
-kehitys lähempänä neutraalia muutosta, edistyksessä arvovaraus, mistä seuraa arvojen suhteellisuus/absoluuttisuus
-edistys on laadullinen, arvokas muutos
-biologinen evoluutio positiivista, mutta entä kulttuurinen?
-vaikeaa tuntuu olevan useiden uskontojen, aatteiden, ideologioiden ja yhteiskuntamuotojen hyväksyminen
17.3. Evoluutio, tiede ja uskonto
-sosiobiologia tutkii käyttäytymisen biologista perustaa, biologinen evoluutioteoria kehyksenä
-lienee ajateltavissa, että ihmisen henkiset kyvyt ovat kehittyneet yhteydessä biologisessa evoluutiossa esiin päässeisiin ja perinnöllisesti yleistyneisiin käyttäytymistapoihin
-uskonnolla ja tieteellä on omat sfäärinsä
18. MUUTTUUKO IHMINEN?
18.1. Historia kokonaisilmiönä
18.2. Kulttuurievoluution yksiköt
-”Biologisen evoluution luonnollisia kehitysyksiköitä ovat elävien olioiden lajit, ja kulttuurievoluution luonnollisia kehitysyksiköitä ovat ihmislajin etniset yhteisöt.” (164)
18.3. Luonnonvalintaa kulttuurievoluutiossa
-valtiokoneistot ovat usein eliminoineet vähemmistöjä
18.4. Kehityksen mahdollisuuksia
18.5. Kehityksen suuntia ja voimia
-käden taitojen kehitys
-teknisen taidon kehitys
-sosiaalisten rakenteiden kehitys
18.6. Tahto ja tulevaisuus
